Etelän reissu 17.-20.6.2004
Osallistujat: Tykkimies-Jamppa HD Electra Glide Classic, nykyään -55 pannu
Alikersantti-Arska Moto Guzzi V65SP, tulossa -54 pannu
Ville Sailamaa Yamaha YZF R1, myyty
Päivä 1.
Aamu lähti liikkeelle hieman väsynein silmin, kun heräilin varttia vaille kuusi. Hieman vetkuttelin ja nakkasin siinä sivussa jotain kamoja kasaan.
Tykkimies-Jamppa oli luvannut ottaa mankkansa laukkuihin omat kamani, joten ei siinä tarvinnut kuin jotain kasata vain muovipussiin.
No kello alkoi sitten jo olemaankin kuusi ja kävin ajamassa moponi tallista hieman maistelemaan aamukosteutta. Maassa oli vettä yöllisestä sateesta, mutta ilmassa sadetta ei ollut enää kuin hieman haisteltavissa.
No kohtahan se Tykkimies-Jampan mankka alkoikin huutaa kotitielläni. Kamala miten lujaa se soittaa sitä Ritney Speerssiä. No mikäs siinä ihmettelemään, missäs se Alikersantti-Arska oikein on. Ajattelin hänen jääneen tankille, niin kuin olikin. Mutta Tykkimies-Jamppa laittoi sitten sellaisen huhun liikkeelle, että Alikersantti-Arska olisi jo kipannut ensimmäisen kerran tälle reissulle. Ei sinänsä, että meidän reissuilla kaaduttaisiin useamminkin, mutta olen tottunut kaatumisiin lähinnä silloin kuin olemme iltaisin hieman tutustumassa ravinteleihin.
No Alikersantti-Arskahan se oli sitten mennyt ja kipannut oman sotaratsunsa läheisen Nesteen mutkassa. Oli ratsu oikein murahtanut ja heittänyt kuskin pois valjailta. Tämän kuultuani olen hieman kauempaa kiertänyt kyseisen sotaratsun. Sen kiivaus aiheuttaa minussa jotenkin kauhun sekaisia tuntemuksia siitä, kuinka tällainen nuorempi adonis olisi kyllä mennyt sen kanssa jo hieman syvemmälle.
Alikersantti-Arskan tullessa paikalle, aloimme tutkia hieman kaadon tuottamia tuloksia. Siinä oli sitten ratsu hieman mennyt kylkimyyryssä asfaltilla ja hieman oli jarrupoljin saanut haluamaansa. Taisi peilissäkin joitain katu-uskottavuutta lisääviä jälkiä olla. Vaatetus sai ainoastaan jotain pientä ratkeilua lahkeeseen.
No onneksi kolhut oli ainoastaan henkisiä ja saimme täten ottaa pienet aamunavaus naurajaiset ennen reissuun lähtöä. Alikersantti-Arskaakin oikein nauratti, mutta tätä ei sitten saanut kelleen kertoa, joten olkaahan kaikki lukijat sitten hiljaa tästä.
Vielä kamojen pakkaus mankan suvilaukkuihin ja ketjujen rasvaus. Perhana, olemme valmiita reissuun.
Tornio – Muhos 175 km
Väli oli sitä samaa tylsää leveää kaistaa jota löytyy joka perhanan kylästä ympäri Suomen. Ja ilmakin oli aika perhanan kylmä. Nakit hieman kohmeessa, ei muuta valitettavaa. Vettä ei tällä välillä satanut oikeastaan lainkaan, pientä tihkua siellä täällä.
Ainoa läheltäpititilanne sattui Oulun ohitustiellä, kun lokki oli syömässä jotain jänistä keskellä tietä. Perhana se oli lentää suoraan otsikkoon kun se siitä nousi ilmojen teille. Pää kyyryyn ja siitä se sitten nipin napin perskarvat kypärää hipoen nousi ilmaan.
Pysähdys Muhoksen Nesteellä. Tankkaus ja leivän syönti. Mikähän tätä nykynuorisoa vaivaa kun taas nukuin pommiin ja nälkäisenähän sitä sai tuon eka pätkän ajaa.
Seuraava pätkä olisikin sitten suunnitteilla Härmänkylän kautta Kuhmoon sotimaan.
Tykkimies-Jampallakin soi korvat kun oli koko matkan huudattanut taas sitä Ritney Speerssiä mankassaan.
Alikersantti-Arskakin alkoi jo hieman luottamaan ratsuunsa ja murisutti sitä jo ulkona.
Muhos – Paltamo – 89 – Härmänkylä – Kuhmo 242 km
Hieman tuossa Muhoksella porisimme aikataulusta ja alkoi näyttää, että kiire tulee kaljakauppaan. Kun kerran Savonlinnaankin pitäisi keretä. No täten nostimme hieman matkavauhtia.
Muhokselta Paltamoon oli aivan mukava ajeleskella, kun tiekin hieman kapeni ja mutkiakin alkoi esiintyä hieman enemmän.
Tie numero 89 oli sitten vielä hieman kapeampaa ja vieläkin mutkaisempaa, tämä alkoi jo hieman tuntumaan juuri siltä moottoripyöräilyltä.
Mutta kun saavuimme välille Härmänkylä – Kuhmo, tie muuttui vieläkin kapeammaksi ja mutkaisemmaksi. Tämä oli kyllä aamun kohokohta, pääsi nauttimaan useista tiukoista mutkista ja aivan ok maisemista. Asfaltti olisi kyllä voinut olla paikoittain hieman parempi, mutta ei se mitään todella heikkoakaan ollut. Ainoastaan yksi poro aiheutti pienen pulssin kohoamisen hieman ennen Vuosangan ampumarata-aluetta.
Ainoastaan Vuosangan kohdalla hieman pudotti vettä taivaalta ja taivas alkoi jo hieman uhkailla auringolla.
Tällä välillä sattui myös ensimmäinen ns. harhaan ajo, kun sovimme Muhoksella ajavamme Kontiomäen kautta, niin Tykkimies-Jamppa keksi jäädä odottamaan 89:n tiehaaraan kun itse kävin Kontiomäessä.
Härmänkylässä Jamppa koekili hieman maastoajoakin.
Kuhmon Nesteellä tankkaus mopoille ja leivät miehille.
Tästä lähdimme sitten tarkistelemaan sotatantereita ja paikkoja joissa myös Alikersantti-Arskan pappa oli taistellut.
-Eelis Köpman s.1906-k.1991
sotilaspassisista: Varusmiespalvelu-POHMjpr 11.9.1926-11.9.1927. (kouluttajana NIKKE PÄRMI !!! )
TALVISOTA. 9 D. JR 27 1.patlj. 3.kompp. (lempinimi) ”hip”
-Suomussalmi 7.12-23.12 -1939
-Raate 1.1-10.1 -1940
-Kuhmo 21.1-8.2-1940
haavoittunut 8.2 -40 (saunajärvellä)
lomautettu 30.4 -40
Kuhmo – Löytövaara 50 km
Tullaan Rastin tienhaaraan (ihokarvat värähtävät) jonka neuvostoliittolaiset olivat miehittäneet vahvasti. Suuntaamme itään, Luelahti JARRUA!. Tavaritsien esikunta toimi täällä, opasteitten lukua ja kohti Saunajärveä pyörä parkkiin. Nyt nousee jo tukka pystyyn. Tässä se siis tapahtui, pappa haavoittui.
Raatteen tien taistelijat 9.div.siirrettiin, kireässä pakkasessa n.10 kilometriä tästä pohjoiseen. Kiekinkosken tieltä hyökättäisiin saunajärven tielle ja venäläinen 54 divisioona pilkottaisiin osiin. [sama strategia kuin raatteessa] Etelästä hyökkää prikaati Vuokko.
Venäläiset olivat toista kuukautta linnoittautuneet todella vahvasti näille paikoille.
Rähinä alkoi 29.1, pari päivää ja venäläiset on motitettu. Venäläiset olivat 45 kilometriä pitkänä vyönä hyökkäystien varressa, ja sen yhteydet oli katkaistu saunajärven itäpuolelta. Suurimmat venäläisjoukot olivat Rastin tienhaarassa ja Saunajärven länsipuolella Luelahdessa.
Mutta pahin oli vasta edessä, sillä saarroksissa olevilla ei ollut mitään halua antautua.
Tukenaan heillä oli lujat puolustusasemat, ja lentokoneet pudottivat motteihin ruokaa ja ammuksia.
Monta vuorokautta yrittivät murtaa tätä varustusta. 8.2. Eräässä hyökkäyksessä tämä vihollis linnoitus antautui, heiluttivat valkeita lippuja, ja nousivat ylemmäs juoksu haudoistaan. Pappa kertoi että siitä lumi painaumasta hänkin nousi polvilleen, niin kuin muutkin jostain viereltä. Ja alkoivat upseereilta kysyäkseen että mitäs nyt tehdään. Yhtäkkiä venäläiset menivät matalaksi, ja alkoivat ampua siinä, samassa vihollinen sai tähtäimeen pappani ja 2 senttiä sydämen alta meni luoti sisään.
TEKIVÄT RIETTAAT JEKUN, ja laskivat paljonko suomalaisia on piirittämässä heitä.
Oli vissiin niin vähän että ei kannattanut antautua.
Haavoituttuaan hänet siirrettiin joukkosidontapaikalle, jossa haavoittuneet odottivat pimeän tuloa. Ja koska valoisan aikana hevoskolonna näkyisi esim. lentokoneisiin, Sotasairaala oli Hyrynsalmella.
Illan tullen pakkasen kiristyessä, pappa ajatteli että, reppu on teltalla ja jossa on lisää vaatetta ja paremmat kengät. Kysymään lääkintä upseerilta että voisiko hakea repun ja, sanoa että pystyy olemaan jaloillaan. Upseeri sano että jos vain pärjäät niin mene, ensimmäinen hevoskolonna lähtee juuri sotasairaalaan Hyrynsalmelle. Aamuyöstä toinen hevoskolonna lähtee Hyrynsalmea kohti ja, siellä välillä he huomaavat karmean näyn. Koko edellisen illan aikana lähtenyt ryhmä on ammuttu tien varteen taskut käännettynä reput vietynä.
Pappa kävi tässä saunajärven rannassa -80 luvulla seuraavan kerran ja, pesi kasvot saunajärven vedellä. Nyt mie saman ikäisenä kuin hän oli täällä sotimassa, pesen kasvoni täällä.
Tämä väli oli loppupäästään yhtä sotiemme historiaa. Taisteluita oli käyty siellä täällä. Paikkoja oli korjailtu ja kävimme katselemassa niin poteroita kuin taisteluhautojakin. Maassa oli paljon hylsyjä ja jälkiä pommituksista.
Mitä voikaan muuta sanoa kuin iso kiitos suomen kansalle, joka puolusti meitä ja täten lunasti itsenäisen Suomemme.
Löytövaara – Lieksa – Joensuu 210 km
Löytövaarasta lähdimme ajelemaan kohti Lieksaa. Tie oli aika heikossa kunnossa ja eiköhän siinä sitten ennen Lieksaa saanut ajaa reilut 30 kilometriä sorallakin. Todella kamala soratie, irtosoraa kovalla alustalla, aivan kuin laakereilla olisi ajellut.
Perhana ei tuota minun mopoa ole suunniteltu soralle ajattelin yksin mielessäni kun väänsin hanaa ja ajattelin ajella hieman rivakammin sorapätkän loppuun odottelemaan muita.
No eiköhän kohta tullut todella jyrkkä ja jyrkkään alas ja sitten ylös kaartava z-mutka. No tämä meni aivan hallinnassa, mutta heti tämän jälkeen tuli sitten lopussa erittäin paljon tiukkeneva vasen mutka ja se meni jo sitten lähinnä tuurilla. Tästä selvittyäni ajelin rivakasti soratien loppuun ja odottelin muita.
No kohtahan Alikersantti-Arska saapui ratsuineen paikalle ja jäimme odottamaan Tykkimies-Jamppaa saapuvaksi. Sieltähän se sitten saapuikin ja jatkoimme matkaa kohti Lieksaa.
Lieksassa ajoimme kaupungin läpi ja jatkoimme matkaa kohti Joensuuta.
Hieman ennen Joensuuta hieman ensimmäiset kissalanpojat säikäytti, mutta ei mitään matkamuistoja siitäkään jäänyt.
Ensimmäisenä Joensuuhun päästyämme tankkasimme ja aloimme etsiä Tykkimies-Jampalle renkaan vaihto paikkaa.
Takarengas vaihdettiin muistaakseni Joen Kumi Oy:ssä. Perhana pojat, että oli mahtavaa palvelua. Rengas töineen 160 euroa, ja se oli vielä valkokylkinen. Ei ainakaan hinnan kiroa ollut tuossa renkaassa.
Tällä välin me poikaset kävimme Joensuun Amarillossa syömässä jotain härkä sydeemiä. Oli kyllä todella tyyris ja vaikeasti budjettiin mahdutettavissa, mutta syötiin nyt kuitenkin. Eikä se nyt niin pahaakaan ollut, että olisi mieluummin turpaansa ottanut.
Seuraavaksi kävimme sitten tarkistelemassa lähemmin Joensuun JEPJEP:iä. Oli kuulkaa mahtavia pyörät. Kyllä se vielä pitäisi tuollainen harrastepyöräkin joskus laittaa. Kyllä siellä oli niin vesi kielellä.
Tykkimies-Jamppa katseli pyöriä aivan puolitosissaan, koska oli luopumassa mankastaan, tätä juttua kirjoittaessani pyörä on jo mennyt, nyt saisi uusi tulla mahdollisimman pian. Ja uusihan on tullut, vuoden -55 pannu.
Alikersantti-Arska oli kanssani samoilla linjoilla, eli ainoastaan ihasteli, onhan hän jo ollut ilman HD:tä reilu pari vuotta. Ja nyt on uusi penkki jo ostettuna ruokapöytään, joten haaveet saavat vain jatkua. Uusi tulokas on tällä hetkellä tuloillaan maailmaan minä hetkenä hyvänsä.
Joensuussa pyöriskelimme jotain 30 kilometriä ja jatkoimme matkaa kohti Savonlinnaa.
Joensuu – Punkaharju – Savonlinna 170 km
Ai että, olipas nuo Punkaharjut sitten mukava ajaa. Todella mahtavaa tietä ja paljon muitakin motoristeja. Oli siellä kyllä pohjoisen poika hieman ihmeissään kun mutkia oli peräjälkeen ja paljon. Ei niitä kuitenkaan ole koskaan liikaa eikä niihin kyllästy. Täysi kymppi on melkein annettava.
Savonlinnassa sitten saavuimme East Castle MC:n tallille, hieman tätä ennen harhaillen ja tietä soitellen. Aika vaikuttavan näköinen muuten tuo Savonlinna, siis se linna. Aika ylväänä nousee esiin kun saapuu sillalle pohjoisen kautta.
No tallille saavuttuamme itse hieman tutustuin porukkaan ja maistelimme siinä muutaman olusen. Sitten pienimuotoista remonttia, kun mopostani oli kilpi melkein kokonaan poikki. Iso kiitos hemmolle, joka parilla kaljalla myi kilvelle alumiinisen taustalevyn. Jo alkoi kilpi pysymään.
Iltaa myöten aloimme juomaan hieman lisää olutta ja lähdimme tarkastelemaan Savonlinnan ravinteli tarjontaa. Oli muuten todella mukavan oloinen paikka. Ei mitään suurbaareja, mutta juuri sellaisia sopivia.
Päivä 2
Aamulla heräiltiin ja nautittiin kerhon tarjoama todella hyvä aamiainen. Ja suihkussakin taidettiin käydä, olipas vaan pojilla korkeatasoinen suihku. Ei ole ennen niin korkeatasoisessa käytykään. Kiitos tästä East Castle MC:n kerholle.
Ennen lähtöä Vesku korjasi minulle ajosaappaani, joka oli ratkennut tuossa ensimmäisenä päivänä. Olipas muuten todella tasokasta ja osaavaa työtä, kengästä tuli parempi kuin uutena, taisi kengässä olla joku valmistusvirhe. Iso kiitos tästä Veskulle.
Savonlinna – Ristiina – Mäntyharju – Heinola – Lahti 240 km
Matka oli mitä mukavin ja maisemat kommeita. Tiet olivat mahtavia pikkuteitä ja silmä kyllä lepäsi maisemissa. Leivät syötiin ja Jamppa tais jotain rasvaa hakee apteekistakin.
Aikataulu alkoi vaan meneen niin persiilleen, että päätimme siirtyä pikataipaleelle eli moottoritie on kuuma. Eli silmissä siinsi pääsy Heinolaan, josta voisimme siirtyä nopeampaan etenemistapaan.
Juuri ennen Lahtea alkoi hieman ripsimään ja siinähän hieman kastuttiin. Ja samalla kun Lahti alkoi lähestyä alkoi myös bensavalo palaan. No kaikillahan sama vika eli bensa alkaa loppumaan ja asemaa ei sit mailla eikä halmeilla. Ei muuta kuin nokka kohti Tampesteria ja samalla toivoa asemaa. No onneksi kaikilla riitti bensa seuraavalle asemalle ja saimme tankattua.
Lahti – Tampere 130 km
Tämä olikin aikamoista leveetä baanaa ja maisemat välillä maalaismaiset ja välillä tylsää. Ilman mitään murheita saavuimme Tampereelle.
Tampere
No tässähän alkoi se hupipuiston ettiminen ja se oli oikeastaan aika hankalaakin Lahdesta tultaessa ku Näsineulaa ei näkyny missään. Siitä saimme kuuman vihjeen joltain paikallisesta tytsältä minne pitäis ajaa ja sieltähän se sit löytyikin.
Kävimme hieman istahtamassa laitteissa ja kauheeta ja mukavaa oli. Kuvia.
Jamppu lähti painamaan kohti Poria ja me jäimme Arin kanssa Tampereelle yöksi. Hieman hotellia etsiessämme alkoi nälättään ja käytiin heittää kiekot naamaan. Sit taas hotellin metsästystä ja lopuksi se löytyikin ja yöpaikaksi tuli Cumulus aivan keskustassa.
Kävimme saunassa ja joimme muutamat, siis vain muutamat oluset ja lähdimme tutustumaan Tampereen yöelämään. Kaikkea kivaahan siellä näkyi, mut päätimme siitä sit lähtee koisiin, et olis edes jonkulainen ajokunto seuraavana aamuna.
Päivä 3
Tampere – Pori 120 km
Tämä pätkä meni oikeastaan aivan maistellen. Pikku kohmelossa painoimme Arin kanssa mopottimia eteenpäin. Keli oli kyllä kohdillaan, ei satanut ja lämpö oli juuri sopiva.
Tampereen pölyt kun saimme jaloista painoimme sitten hieman nopeampaa tuota Poria kohden. Oli siinä joku HD ajelemassa myös Poria ja Karhunkierrosta kohden. Hieman jo alkoi epäilyttää, mitähän ne tuosta minun mopottimesta sanoo siellä Porissa…
Pori
Kun pääsimme Poriin menimme hieman hakemalla Shellille. Siellä hieman makailimme ja odottelimme muita paikalle. Tunnin makoilun jälkeen alkoi porukkaa valumaan paikalle. Aluksi itsellänikin oli suunnitteilla lähtee reissuun, mutta päädyin menemään Karhu mc:n tallille.
Muita odotellessa kävimme Naapangin kanssa syömässä McDonaldsilla. Bemussa oli jotain häikkää niin ei ollut hänkään uskaltanut kierrokselle lähteä.
Ilta menikin sitten erilaisten hupien merkeissä. Hieman olutta ja paljon tapahtumaa.
Päivä 4
Pori – Tornio 640 km
Noh, aamulla oli aikamoinen olo ja muutenkin matalapainetta. Ilmassa todellakin sateen ropinaa ja mieli maassa. Sadetta odotettavissa koko matkalle.
No siitä sitten puolenpäivän jälkeen lähdettiin ja vettähän alkoi sataa saman tien. No siinä sadesumussa ajelimme ja pyrimme pitämään ripeää matkavauhtia. Onneksi pilvenreuna alkoi jo näkyä, jolloin nostimme vielä hieman vauhtia. Viimeinkin pilvenreuna kiinni ja loppumatka menikin kuivalla ilmalla.
Välillä tankattiin pariin otteeseen ja kerran pysähdyimme syömään Limingan ABC:llä.
Väli sujui meidän porukalla ongelmitta, kerran törmäsimme moottoripyöräpoliisiin. Mutta jälkimmäisellä porukalla oli ollut vahvojen huhujen mukaan hieman enemmän ongelmia.
Itselläni oli hieman tilanne päällä ennen Simoa kun nukahdin tankoon ja olin ottaa pakun kanssa yhteen, onneksi siitä heräsin juuri ennen pakua ja kerkesin vielä väistää.