(kuvia klikkaaamalla saat suuremman kuvan ja kuvatekstin) Tämä on tarina siitä mitä tapahtuu kun kaikki menee nappiin… vai oliko se päin persettä… muistin mukaan ei kylläkään päin vittua. Tarina alkoi eräänä iltana kun lueskelin Keltsiä ja koitin löytää poitsulle mopoa. Jotenkin siinä silmäilin noita autosivuja samalla ja PERSKELE! Ford Customline -52 myytävänä! 4-ovinen ja valmiiksi kasilla, automaatilla ja hinta kohdallaan eli helposti järkisyillä perusteltavissa varsinkin kun perheellisellä on aina rahasta tiukkaa. Mopo unohtui heti ja puhelinta kouraan. Soitto myyjälle paljasti että auto oli vielä myymättä. Kottura oli Turussa ja vaikka Turku on lähellä Torniota (alle 1000km) on se kuitenkin niin korvessa täältä Tornion värivaloista katottuna ettei sinne viitti lähteä mitään kattoon. No maailma on pieni ja osoittautui että Ford oli samasella tallilla johon olin myyny mun entisen -49 pannarin eli täähän on niinku sukulaisilta ostas. Tarkan harkinnan ja puntaroinnin kestettyä jo useita minuutteja ostin auton. Tähän väliin sopii mainita että olen luonteeltani erittäin arka ja varovainen, joten maksoin kotturan samantien etukäteen. Sovittiin, että auto tullaan hakemaan jahka keretään. Pari päivää myöhemmin hoksattiin ettei autoa voi hakea ilman kunnon veturia ja traileria. Huhu kertoi jollakin olevan iso traileri ja pikku selvittelyjen jälkeen löytyi puhelinnumerokin. "Joo kyllä löytyy" totesi mies langan toisessa päässä. "Millä meinaat vetää…mulla kyllä ois tontilla siihen vetoautokin. Käy sillä". Näin joviaalia asennetta ei löydy kun pohjosesta. Etelässä tämmöset kaverit jotka lainaa kalliita kamppeita tuntemattomille ihmisille on suljettu laitoksiin tai ainakin luulen niin koska en ole niitä koskaan etelässä nähnyt. Koitti hakupäivä ja matkaan lähdettiin iloisin tunnelmin. Kaadeltiin menemään ja matka taittui. Käytiin mennessä Loimaalla ja ostettiin kaverille Supertrappi (mun rahoilla tosin) ja jatkettiin Turkuun. Talli löytyi ja siellähän se mummo pötkötti tallin nurkalla. Just semmonen paska mitä kuviteltiinki. Ei ku kyytiin ja menoksi. Matka jatkui kohti Poria. Pori on mukava paikka ja sijaitsee etelässä lähempänä Torniota kuin Turku. Ilta sujui Karhujen klubilla ja lähimaastossa. Tänks jätkät! Talvella tavataan. By the way. Kimi oli säikähtänyt Electransa julmaa suorituskykyä ja hankkinut itselleen hiukan pienemmän pyörän. Mikä se nyt olikaan… B:llä se alkoi… joku lyhyt nimi… varmaan paljon rauhallisempi kun oli niin pienikin. Takalokasuoja oli ilmeisesti tehty liian painavaksi koska se pyrki lähdöissä nostamaan koko etupään ilmaan. Toi voi muuten olla vaarallista… kannattaa kysyä joltakin… ehkä tiepalvelusta tai jostain. Aamulla matka jatkui kohti Vaasaa. Olimme liikkeellä uudenkarhealla ja luotettavaksi todetulla kalustolla, joten olimme hieman hämmentyneitä kun vesipumpun laakeri yllättäen leikkasi kiinni ja tuulettajan siivet hihnapyörineen lähtivät lentoon. Osat olisivat huonolla tuurilla lentäneet maskista läpi rikkoen sen mutta onneksi pysähtyivät puoleen väliin jäähdytintä. Vaasa on hieno kaupunki. Se ei ole etelässä ja sijaitsee erittäin lähellä Torniota. Kartalla väli ei ole kuin muutamia senttejä. Vaasa lukeutuu pohjoisen kaupunkeihin koska myös siellä lainataan autoja lähes tuntemattomille hyypiöille. Kiitokset Kalixille ja Purtsille! Veturi ja traileri Fordeineen jätettiin Vaasaan ja matka jatkui uudenkarhealla Skodalla. Auto oli miellyttävä ajaa kaljuista renkaistaan huolimatta. Radiosta kuului kaksi kanavaa päällekkäin joten riitaa kuunneltavasta kanavasta ei päässyt syntymään. Yhtäaikainen musiikki ja puhe peittivät alleen ulisevan takapyörän laakerin. Mielenkiintoinen yksityiskohta löytyi jarrujen toteuteksesta. Käyttöjarru vaikutti vain yhteen pyörään. Tällä ilmeisesti oli haettu taloudellista etua ajatellen jarrupalojen kulutusta. Omista muuten asuu Laihialla ja tämä on fakta eikä vittuilua! No kotiin päästiin yöksi. Osien metsästys veturiin annettiin auton omistajan tehtäväksi. Tiistaina puhelin soi ja omistaja ilmoittaa osien olevan hänellä. Muuten kaikki ok mutta syyläri oli Opel Omegasta. Sen kuitenkin pitäisi mennä "heittämällä" paikoilleen koska se näyttää saman kokoiselta ja letkulähdötkin ovat oikeilla paikoilla. ("heittämällä" ja "näyttää" eivät ole teknisiä termejä eivätkä ne tarkoita samaa kuin "helppo asentaa" vrt. bolt on tai "sopiva osa". Samaten oikeilla paikoilla olevat lähdöt eivät tarkoita, että ne ovat oikean kokoisia tai asennussuunta olisi oikea. Latojan huomautus) Sovittiin, että lähden töiden jälkeen takaisin Vaasaan, korjaan veturin ja ajan yöllä pois sillä saanhan varmasti seuraavan päivän vapaaksi ettei tarvi samoilla silmillä notkua töissä. Lyhyt neuvottelu työnantajan kanssa kuitenkin paljasti heti suunnitelmassani olleen emävirheen. En ollut osannut huomioida seikkaa, että vapaan pitäminen työaikana on pelleilyä eikä sellaiseen tietenkään meidän firmassa ryhdytä. Vapaat pidetään vapaalla eikä työpäivänä voi olla vapaapäivää. Kyllä nolotti… pitikin mennä kyselemään tyhmiä…miten minä en oo tuota tajunnut…sehän on ihan selvää…noinhan sen on pakko olla. Onneksi pomo on joviaali ja heltyi päättäen auttaa miestä mäessä. Isällisesti hän neuvoi minua lähtemään Vaasaan heti töiden päätyttyä jolloin ehtisin helposti aamuksi töihin varsinkin jos ajaisin vähän reilummin. Ilahtuneena asioiden järjestymisestä suuntasin Skodan nokan kohti Vaasaa ja nautin miellyttävästä kyydistä. Kiire kun oli en pysähtynyt vaan makkarat syötiin ajaessa kylminä. Perille päästiin illalla ja remontti alkoi. Tietenkin pihalla oli säkkipimeää mutta ilta oli lämmin eikä vettä satanut. Kaikki sujui kuin vettä vaan ja aika kului kuin siivillä…varsinkin siinä vaiheessa kun huomasin ettei syyläri mahdu paikoilleen, letkumuhvit ovat väärän kokoiset ja osoittavat vääriin suuntiin. Pimeässä ruuvaamisessa on se hyvä puoli, ettei työn jälkeä voi katsoa kriittisellä silmällä, koska sitä ei näe! No muutaman tunnin äheltämisen, sahaamisen ja uusien rakenteiden suunnittelun jälkeen kaikki oli paikoillaan. Ikävä kyllä autoa käynnistettäessä panin merkille, että kaikki varoitus- ja merkkivalot jäävät palamaan eikä auto lataa lainkaan. Ei hätää…tunnin kaivamisen jälkeen vika löytyi. Flekti oli riipaissut yhden johtosarjan pätkän poikki. Korjasin vian ja kaikki pelasi. Mieli oli iloinen koska kello oli sopivasti 3 kolme aamuyöllä ja sehän tarkoittaa, että saa ajella ilman ruuhkia. Olipa hyvä tuuri! Lähdin kohti ylämaita. Juteltiin mukavia kaverin kanssa kunnes se nukahti. Mulla rupes tuleen jo hiukan nälkäkin. Onneksi Kalajoella on yöhuoltis josta saa murkinaa ja kahvia. Viimein päästiin Kalajoelle ja kaarsin huoltiksen pihaan. Ihmettelin kyllä hetken miksi mökki oli pimeänä…no lappu ovessa kertoi että keskeytys sähkönjakelussa alkaa klo 05.00 ja loppuu 07.00. Kello oli 05.02…ei ihan keretty. Torniossa oltiin sitten aamulla enkä myöhästynyt töistä kun puoli tuntia. Pomo kyllä soitti kun kello tuli kahdeksaan mutta ei ollut vihainen. Sanoi vaan että tule heti kun mahdollista. Loppuyhteenvetona voin vain todeta, että näin se homma etenee.