ONKO TÄSSÄ HOMMASSA MITÄÄN JÄRKEE? Tätä on multa kysytty niin töissä kuin kotonakin. En tiedä saiko mut herkäksi tämä pohjosen luonto vai onko täällä liikaa happee. Yritetään nyt kuitenkin selittää. Huonoina päivinä tulee kysyttyä tota useesti. Sillon kun nappulaa ei ole mutta joku kallis juttu tarvis ostaa tai omaa tyhmyyttään on rikkonu vehkeet pari päivää ennen reissua. Ja varsinkin silloin kun kevät alkaa tulla, kaupan pyörät ilmestyy baanalle ja oma projekti on vaiheessa, joko rahan tai laiskuuden takia. Eniten vituttaa kuitenkin silloin kun pääsee yllättäen Muuli MC:n jäseneksi ja pitkään odotettu ajoreissu jatkuu jollakin vitun Hiacella. Kyllä sitä silloin harrastajan uskoa koetellaan. Usein siinä saa myös Willie G kuulla minne tommoset tekniset ratkaisut voitaisiin työntää ja kuinka syvälle. Sitten se taas unohtuu, kun on saanut jotain uutta projektia kehiin. Istunu illalla sohvalla ja katellu miljoonan kilometrin päähän ja jossain aivojen perukoilla on alkanu näkyä hämäriä välähdyksiä jostain pyörästä jota ei oo vielä. Niistä ei aluksi saa selvää mutta jos jaksaa tuijottaa niin ne alkaa löytää muotoa ja väriä. Joskus niistä tulee niin selviä, että ne on melkein rautaa ja joskus se on pelkkä fiilis. Kun siitä kuvasta lähtee tekeen totta kaikki vaikeudet unohtuu. Mikään ei haise niin hyvälle kuin paja silloin kun siellä on hitsattu ja väännetty tosissaan, jostain metallisoirosta tai klöntistä on tullut sopiva osa. Se on hieno fiilis kun kuvat muuttuu teräkseksi, kaikki sopii yhteen ja kuvasta tulee totta. Mieti sitä aamua, kun pääsee vetään ekaa kertaa oikeen kunnolla. Tai äijät letkassa ja kaikilla vitun hyvä fiilis oli sitten menossa tai tulossa tai jotain siltä väliltä. Yhdessä mainoksessa sanottiin, että "jos mun tarvis selittää, sä et ymmärtäis". Paremmin tätä koko juttua kuvaa tallikaverin itelleen kiteyttämä ajatus: "mie oon miettiny ettei tää oo mikään vaihe. Tää on lopullinen tila" Niin se on. Järkeä tai ei. Tää on lopullinen tila, jatketaan loppuun asti.